Infrastruktuuri- ja rakennushankkeille ovat tyypillisiä vahva projektiluontoisuus, tiukat aikataulut ja säästä johtuvat kausivaihtelut. Resursointi vaatiikin jatkuvaa tasapainoilua kiinteiden kulujen ja muuttuvien tekijätarpeiden välillä. Väärin mitoitettu henkilöstömäärä näkyy suoraan hankkeen katteessa. Liian pieni tiimi viivästyttää työvaiheita, kun taas ylirekrytointi kasvattaa kuluja projektien välisissä suvantovaiheissa.

Valinta oman rekrytoinnin ja vuokratyövoiman välillä määrittää suoraan hankkeen taloudellista riskiä, hallinnollista taakkaa sekä työn joustavuutta. Sopiva malli riippuu urakan kestosta, tarvittavasta erikoisosaamisesta ja yrityksen valmiudesta kantaa työnantajavelvoitteita suhdanteiden vaihdellessa.

Miten henkilöstövuokraus eroaa perinteisestä rekrytoinnista?

Käytännön suurin ero oman rekrytoinnin ja ulkopuolisen resursoinnin välillä muodostuu hakuprosessin nopeudesta, hallinnollisesta työstä sekä työnantajavastuun jakautumisesta. Perinteisessä rekrytoinnissa yritys kantaa koko prosessin kulut ja riskit hakuilmoituksista ja haastatteluista aina perehdytykseen sekä toistaiseksi voimassa olevaan palkanmaksuvelvoitteeseen saakka.

Infra- ja ratatyömailla töiden aloitus riippuu usein viranomaisluvista tai tilaajan aikatauluista, jolloin lisätyövoiman tarve syntyy usein muutaman päivän varoitusajalla. Oma rekrytointiprosessi vie yleensä 4–8 viikkoa, mikä on liian pitkä aika äkillisiin tarpeisiin. Ammattitaitoinen henkilöstövuokraus tuo valmiiksi tarkastetut osaajat työmaalle nopeasti ilman rekrytoinnin viivästyksiä.

Hallinnollinen ero on huomattava. Omien työntekijöiden palkanlaskenta, työterveyshuolto, vakuutukset ja lakisääteiset ilmoitukset kuormittavat yrityksen omaa hallintoa. Vuokratyövoimaa käytettäessä henkilöstöpalvelukumppani huolehtii virallisista työnantajavelvoitteista, jolloin urakoitsijalle jää maksettavaksi ainoastaan toteutuneisiin työtunteihin perustuva lasku.

Mitkä ovat henkilöstövuokrauksen suurimmat edut ja riskit työnantajalle?

Infrahankkeissa ja rataurakoissa suhdanne- ja aikatauluriskit ovat poikkeuksellisen korkeita. Hankkeiden laajuus voi muuttua yllättäen. Esimerkiksi talviolosuhteet tai tilaajan suunnitelmamuutokset saattavat seisottaa työmaata viikkoja. Vuokratyövoiman selkein hyöty onkin taloudellisen riskin ja kiinteiden kulujen keventäminen.

Tilaajayritys maksaa vuokratyöntekijästä vain tehdyiltä työtunneilta. Jos hanke keskeytyy tai työvaihe valmistuu etuajassa, tiimin kokoa voi sopeuttaa joustavasti ilman muutosneuvotteluita tai irtisanomisaikojen palkkakuluja. Ratkaisu turvaa käyttöpääomaa ja karsii tyhjät työtunnit.

Työmaakokemus osoittaa, että perehtymiseen ja sitoutumiseen liittyvät haasteet ratkeavat järjestelmällisellä työnjohdolla. Kun vuokratyöntekijä otetaan heti mukaan osaksi porukkaa ja perehdytetään huolellisesti, työn laatu ja tehokkuus yltävät samalle tasolle vakituisen henkilöstön kanssa.

Mitä henkilöstövuokraus maksaa yritykselle ja mistä hinta muodostuu?

Henkilöstövuokrauksen hinnoittelu perustuu yleensä sovittuun tuntihintaan tai kertoimeen työntekijän peruspalkasta. Ensisilmäyksellä vuokratyön tuntihinta voi näyttää korkeammalta kuin oman työntekijän bruttotuntipalkka. Kuluja täytyy kuitenkin tarkastella kokonaisuutena, sillä bruttopalkka kattaa vain osan työnantajan todellisista kustannuksista.

Lakisääteiset ja sopimusperusteiset sivukulut, kuten työeläke- ja tapaturmavakuutukset, sosiaaliturvamaksut, lomat, pekkaset ja työterveys, nostavat työn todellisen hinnan usein 1,5–1,8-kertaiseksi bruttopalkkaan verrattuna. Lisäksi kuluja tuovat sairauspoissaolojen riskit ja hakuprosessien vaatima työaika.

Kuukausikustannuksia vertailtaessa on muistettava sairauspoissaolojen hinta. Oman työntekijän sairastuessa yritys maksaa poissaoloajan palkan ja joutuu usein hankkimaan tilalle sijaisen. Tämä voi hetkellisesti kaksinkertaistaa työvaiheen kulut. Vuokratyössä laskutus perustuu ainoastaan tehtyihin tunteihin. Sairausajan palkanmaksusta vastaa henkilöstöpalveluyritys, joka pyrkii myös järjestämään korvaavan tekijän työmaalle.

Kuka vastaa vuokratyöntekijän työnjohdosta, perehdytyksestä ja työturvallisuudesta?

Vastuunjako vuokratyössä perustuu lakiin, jossa vastuut jakautuvat selkeästi henkilöstöpalveluyrityksen ja tilaajan kesken. Työturvallisuuslain mukaan työmaalla päivittäistä työtä johtava urakoitsija kantaa päävastuun työntekijän turvallisuudesta, työolosuhteista sekä kohdekohtaisesta perehdytyksestä.

Henkilöstöpalveluyritys on virallinen työnantaja. Se huolehtii työterveyshuollosta, perusvarusteista sekä siitä, että työntekijän lakisääteiset ammattipätevyydet ja kortit ovat voimassa. Tilaajayritys vastaa puolestaan kohteen erityispiirteistä, turvallisuusohjeista, pelastussuunnitelmasta ja päivittäisestä työnohjauksesta.

Rata- ja metrokohteissa turvallisuusmääräykset ovat junaliikenteen vuoksi poikkeuksellisen tarkkoja. Raidealueella työskenneltäessä tilaajan ja pääurakoitsijan velvollisuus on varmistaa, että työryhmällä on mukanaan sertifioitu rataturvamies. Hän valvoo liikennettä ja huolehtii, että ryhmä siirtyy turvaan hyvissä ajoin ennen kaluston saapumista.

Erityisosaajien ja viranomaispätevyyksien varmistaminen projektin eri vaiheissa

Infra- ja rautatiehankkeissa työskentely vaatii säänneltyjä viranomaispätevyyksiä. Esimerkiksi Väyläviraston rataverkolla rakentamista tai kunnossapitoa ei saa tehdä ilman rautatiejärjestelmän erikoiskoulutuksia. Omana vakituisena henkilöstönä näiden erityisosaajien pitäminen käy kalliiksi, jos lupia tarvitaan vain tiettyjen työvaiheiden tai lyhyiden ratakatkojen aikana.

Vaativissa projektivaiheissa tarvitaan usein erikoisrooleja, joiden saatavuus lyhyellä varoitusajalla ratkaisee koko hankkeen aikataulussa pysymisen. Erityispätevyyttä vaativia rooleja ovat muun muassa:

• Ratatyöstävastaavat: Vastaavat ratatyön turvallisuusjärjestelyistä ja ratakapasiteetin varaamisesta Väyläviraston sääntöjen mukaisesti. Pätevyys takaa, että rataosuus suljetaan kaupalliselta liikenteeltä turvallisesti ja luovutetaan takaisin liikenteelle ilman viivästyksiä.
• Rataturvamiehet: Varmistavat työryhmän fyysisen turvallisuuden toiminnassa olevan radan varressa varoittamalla lähestyvästä kalustosta ja valvomalla turvaetäisyyksiä.
• Päällysrakennepätevät asiantuntijat: Takaavat ratageometrian, kiskostojen ja sepelitukikerrosten mittatarkkuuden ja laatuvaatimusten täyttymisen, mikä estää radan painumat ja myöhemmät korjaustarpeet.
• Kokeneet ratatyöntekijät ja koneenkuljettajat: Hallitsevat raidekaluston erikoistyökalut ja menetelmät. Lisäksi maarakennusalan ammattilaiset tuntevat kunnallistekniikan ja sähkökaapelointien asennusvaatimukset.

Määräaikaisissa ratakatkoissa töitä tehdään usein ympäri vuorokauden hyvin tiiviissä aikaikkunassa. Tällöin sertifioidun työvoiman joustava lisäresursointi estää urakan pysähtymisen ja säästää urakoitsijan viivästyssakoilta.

Näin valitset sopivan resursointimallin seuraavaan hankkeeseesi

Resursointi ei vaadi mustavalkoista valintaa oman rekrytoinnin ja vuokratyön väliltä. Infrarakentamisessa toimivin malli on usein yhdistelmä molempia. Omat vakituiset tekijät muodostavat hankkeiden vakaan ydinryhmän, kun taas ruuhkahuiput, erikoispätevyydet ja kausivaihtelut katetaan henkilöstövuokrauksella.

Päätöksen helpottamiseksi valintakriteerit voi tiivistää kolmeen päätekijään: projektin kestoon, vaadittavien lupien määrään sekä aikataulun joustavuustarpeeseen.